HENKILÖKUVA / SAARA T.

               

NIMI: Saara Tuomaala

IKÄ: 37

KOTIPAIKKA: Ylivieska

Miten minusta tuli suunnittelija: Lukion jälkeen kouluttauduin fysioterapeutiksi, mutta palo luovalle alalle kyti taustalla ja lopulta päätin koettaa onneani. Pääsin opiskelemaan teollista muotoilua Lapin yliopistoon ja hyvin pian ymmärsin löytäneeni oikean alan itselleni. Olen pienestä pitäen tehnyt paljon käsilläni  kaikenlaista, laidasta laitaan. Fysioterapiataustastani ja työkokemuksen kautta olen saanut arvokasta kokemusta ergonomiasta, erityisryhmistä, eri ikäryhmistä sekä yleisesti ihmistuntemusta. Olen työskennellyt työfysioterapeuttina eri   ammattiryhmien parissa ja päässyt tutustumaan eri työyhteisöihin ja toimintatapoihin. Muotoilijana pystyn hyödyntämään sekä entistä että uutta ammattiosaamistani.

Muotoilijana olen:  Realistinen ideasampo. Teen paljon kokeiluja, pyörittelen ideoita päässäni, välillä tartun kynään tai teen pienoismallin. Tykkään pallotella ideoita yhteistyössä muiden kanssa mutta varsinaisen työn teen yksin hiljaisuudessa.

Muotoilussa parasta on: Jatkuva muutos, eteenpäin meneminen, asioiden tarkasteleminen uudelta kantilta, hiominen ja ongelmien ratkominen. Ongelmat saavat minut innostumaan.

Suunnittelufilosofia: Form follows function. Tuotteen tai asian pitää olla ensisijaisesti miellyttävä ja hyvä käyttää. Esteettinen kiinnostavuus seuraa perässä.

Erityistä tuotteessani: Kore on yhtä aikaa sekä yksinkertainen että monimutkainen. Siinä yhdistyy mukavuus, muotoutuvuus, leikkisyys sekä materiaalien uudenlainen käyttö ja yhdistely.

Inspiraation lähteitä: Kaikki ympärillä olevat pienet yksityiskohdat, materiaalit, luonto, arkkitehtuuri, muoti, luovat teokset ja tuotokset.  Pinterest on verraton valmistautumis- ja ideointiapu.

Kirjavinkki: Luen paljon kaunokirjallisuutta mutta vain harvat kirjat jättävät syviä muistijälkiä. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen kertoo ennakkoluuloista ja eriarvoisuudesta. Teemat ovat tänäkin päivänä hyvin ajankohtaisia.  

Inspiroivin biisi ennen deadlinea: Täydellinen hiljaisuus. Ongelmatilanteessa lähden juoksulenkille, ja useimmiten prosessi etenee jälleen.

Aamu- vai iltaihminen? Ehdottomasti iltaihminen. Tehokkain työskentelyaika on illalla klo 20-23. Toki alitajunta tekee jatkuvasti töitä,  kiivaassa työvaiheessa kellon ympäri.

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Rautalankaa ja Leathermannin.

Short in english: After high school Saara graduated as an physiotherapist, but the passion for design drive her to study industrial design. She believes a product should be primarily easy and comfortable to use. She's an evening person and works best in complete silence.

Vuorovaikutteista muotoilua

Syntyipä eräs kaunis päivä ajatus tuotteesta. Tuotteesta, josta syntyisi ääntä. Eikä mitä tahansa ääntä, vaan musiikkia! Ja mikä parasta – musiikkia, johon sinä itse voisit liikkeilläsi vaikuttaa! Kun liikkuisit rauhallisesti, olisi musiikki rauhallista. Ja kun puolestaan tanssisit energisesti, vastaisi tuote musiikilla joka sopisi mielenmaisemaasi.

Kun puhumme tämänkaltaisesta toiminnasta, jossa ihminen on vuorovaikutuksessa esineen kanssa, puhumme interaktiosta. Vuorovaikutuksesta, jossa kummankin osapuolen toiminta vaikuttaa toiseen. Käyttäjän elekieli vaikuttaa tuotteen kautta äänimaailmaan, jolla taas on vaikutusta käyttäjän mielenmaisemaan ja toimintaan.

Miten sitten tuote saadaan reagoimaan ”todelliseen” maailmaan - siihen fyysiseen ympäristöön jossa elämme? Sensoreilla. Kuten sana jo paljastaa, sensoreista puhuttaessa liikutaan aistimusten maailmassa. Samoin kun ihminen havainnoi ympäristöään esimerkiksi kuulo-, näkö- ja tuntoaistin avulla, voi sensori havaita ääntä, liikettä, lämpötilaa, asentoa jne. Sensorit ovat tuotteen yhteys ulkomaailmaan, ja niiden avulla voidaan aikaansaada monenlaista toimintaa. Kuten vaikkapa äänimaailmaa, joka reagoi liikkeeseen.

Entä miten kävi sen ajatuksen interaktiivisesta tuotteesta? Tule ottamaan selvää ja tutustumaan Habitare-messuilla Lapin yliopiston Vire-osastolla Mumoon, konseptiin tuotteesta, joka tuottaa äänimaailmaa symbioosissa käyttäjän kanssa. Olemme paikan päällä kertomassa lisää, joten tulkaa ilmaisemaan mielipiteenne ja ehdottamaan, mitä kaikkea Mumo voisi tehdä. Etsimme messuilta myös yhteistyökumppaneita jatkokehitystä varten, joten reippaasti vaan nykäisemään hihasta! Habitaressa tavataan!

p.s. Nimi Mumo tulee sanasta Music from Movement. Kuvaavaa, eikö?

HENKILÖKUVA / SIINA

Nimi: Siina Loviisa Pekkanen

Ikä: 29 vuotta

Erityistä tuotteessani: Circuit:sta voisin kai todeta, että työtäni ohjasi vahvasti halu löytää konkreettinen uusi ratkaisu tuttuun arkiseen ongelmaan. Circuit:n perusajatus on, että perinteisestä hyllyköstä poiketen käyttäjä voi tuoda hyllyn itselle sopivalle korkeudelle / paikalle, jolloin käyttäjä ohjaa hyllykön liikettä, eikä hyllykkö käyttäjän liikettä.

Lempivärini: Olen vahvasti mielialaihminen, vastaus tähän kysymykseen vaihtelee päivittäin, jollei jopa hetkittäin. Tänään se on kylmä, raikas, jäänsininen.

Leffavinkki: Lähiaikoina olen katsellut enimmäkseen elokuvia, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Esimerkkinä vaikkapa The Great Race (1965).

Aamu- vai iltaihminen?  Molempia. Haluaisin aloittaa päiväni aikaisin aamulla, mutta illallakaan en malttaisi mennä nukkumaan. Tämä luonteenpiirre tuottaa toisinaan hieman haastetta, koska olisi varmaan ihan hyvä nukkuakin välillä...

Erikoinen fakta: Olen synesteetikko. Tästä johtuen koen kirjaimet (etenkin vokaalit) sekä numerot väreinä.

Short in english: Siina's design was driven by a strive to find a concrete new solution for an ordinary problem. Siina is a synesthetic person, which is why she sees letters (especially vowels)and numbers in colors.

HENKILÖKUVA / SAARA.K

“Impossible is just a big word thrown around by small men who find it easier to live in the world they've been given than to explore the power they have to change it. Impossible is not a fact. It's an opinion. Impossible is not a declaration. It's a dare. Impossible is potential. Impossible is temporary. Impossible is nothing.” ― Muhammad Ali

Nimi: Saara Koskinen 

Ikä: 26 vuotta

Miten minusta tuli muotoilija: Lukion jälkeen en tiennyt mitä halusin tehdä ”isona” joten hain kahteen käsi- ja taideteolliseen ammattikouluun, joista valitsin Piippolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen. Siellä tutustuin muotoilijan ammattiin opinnoissani artesaani design assistentiksi ja sillä tiellä olen ollut siitä lähtien.

Inspiraation lähteitä: Materiaalit itsessään ovat mielenkiintoisia, ja niiden soveltaminen totutusta poikkeavalla tavalla. Myös musiikki, luonto, keskustelut ja unet ovat olleet hyviä inspiraation lähteitä.

Aamu- vai ilta-ihminen?: Ilta! Kun on antanut päivän verran ajatusten muhia, on helppoa niistä sitten valita kaikista mielenkiintoisimmat tai luovimmat ideat myöhemmin jatkojalostettavaksi. 

Lempivärini: Lempiväri vaihtelee voimakkaasti päivästä ja mielialasta toiseen. Musta on kuitenkin pysynyt yhtenä lempiväreistäni jo pitkään. Lisänä on ollut esimerkiksi tumman siniset, punaiset ja häivähdykset oranssia. Aivan kuten auringon lasku kuulaana syysiltana, juuri kun tähdet ovat alkamassa tuikkia.

Autiolle saarelle ottaisin mukaan: Crovel -monitoimityökalun joka koostuu muun muassa lapiosta, rautakangesta, kirveestä, vasarasta..

Erityistä tuotteessani: Taime on suunniteltu sopimaan erikokoisiin tiloihin, koska sen voi taitella auki kuin haitarin. Se on myös helposti kiinnitettävissä lämpöpatteriin sen omien, pienten puristimien avulla.

Erikoinen fakta: Olen keräilijä ja keräilen mieluiten muun muassa kirjoja ja sateenvarjoja.

Short in english: Saara's interest for Design studies started from her artisan studies. She's inspired by alternative uses of the materials and the nature.

HENKILÖKUVA / MARI

“Fantasy is an exercise bicycle for the mind. It might not take you anywhere, but it tones up the muscles that can. Of course, I could be wrong.”-Terry Pratchett

Nimi: Mari Autio

Ikä: 27 vuotta 

Esikuvani: Suomalaisista muotoilijoista Tapio Wirkkala on ehkä kaikista vaikuttavin, taiteilijoista Alphonse Mucha.

Suunnittelufilosofia: Onnistunut muotoilu on yllättävää ja hauskaa, mutta silti käytettävää. 

Inspiraation lähteitä: Fantasia ja scifi kaikissa sen eri muodoissa. Puu, metalli, kosketus ja aistit. 

Lempiväri: Lempivärini on pitkään ollut hyvin tumma violetti mutta oikeastaan kaikista väreistä on olemassa joku sävy josta pidän. Tumman vaaleanpunaiset, oranssiin taittuvat punaiset sekä limenvihreä ja vihreään taittuvat siniset ovat suosikkejani. Värit toimivat eri materiaaleissa eri tavalla joten väri jota muuten inhoaisin voi olla jossain materiaalissa houkuttelevan näköinen.

Autiolle saarelle ottaisin mukaan… Luonnoslehtiön ja kasan lyijykyniä, syödäkään ei niin tarvitse jos vain on jotain mihin purkaa itseään.

Erityistä tuotteessani: MUMO on konsepti jossa on erityistä sen muotokieli ja toimintatapa. Mumossa on hyödynnetty myös materiaaleja joita ei normaalisti käytettäisi elektronisessa tuotteessa.

Erikoinen fakta: Osaan aika hyvin määritellä asioiden mittasuhteita paljaalla silmällä ilman mitään mittausvälineitä.

Pinterest tili: https://www.pinterest.com/lokatress/

Short in english: Mari is a designer inspired by the Fantasy and the Scifi. According to her a successful design is surprising and fun, but functional at the same time.

MINI - omakotikelpoinen skeittiramppi

Jokainen skeittaava nuori on joskus haaveillut omasta minirampista. Sellaisia löytyykin useilta takapihoilta, ja erilaisia toteutuksia on yhtä paljon kuin tekijöitä. Äkkiseltään minirampin tekeminen voi tuntua helpolta, mutta jokainen rampin väsännyt tietää DIY-rampin rakentelun olevan yllättävän haasteellista puuhaa. Vaneriset rampit eivät yleensä kaunista omakotitalon pihaa, joten monet vanhemmat hankkivat puutarhaansa mieluummin kukkapenkin, kuin minirampin.

Asenne voisi muuttua, jos miniramppi olisi tyylikäs puutarhatuote joka istuu kauniisti modernin omakotitalon pihaan. Tällöin puutarhan hoidosta innostunut äiti voisi hyvillä mielin hyväksyä rampin takapihalle, ja samalla nuorena rullannut isä pääsisi viettämään laatuaikaa lapsien kanssa vanhan harrastuksen parissa. Talvella Minin, tai osan siitä, voi helposti siirtää autotalliin, jolloin harrastus voi jatkua ympäri vuoden. Kesälomalla Minin voi pakata peräkärryyn ja viedä mökille, joten perheen teinitkin saadaan vapaaehtoisesti mukaan mökkeilemään.

Kuva 1. Ensimmäinen proto

Mini on kotimainen tuote jonka pääraaka-aineena on ekologisesti puu. Mini koostuu elementeistä, jotka kaksi aikuista jaksavat nostaa, joten se on helppo siirtää ja kuljettaa paikasta toiseen. Rampin runko muodostuu kaarevista liimapuupalkeista ja pinta on vaneria. Messuilla on esillä Minin pienoismalli, koska täysikokoinen ramppi ei olisi mahtunut osastolle.

Kuva 2. Pienoismalli

Ramppiprojektissa on ollut mukana Caamos, joka on pieni lappilainen nouseva brändi;

”Kaamos eli polaariyö, on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika. Ihmisiin kaamos saattaa vaikuttaa kielteisesti, ja pimeys voi laukaista kaamosmasennuksen tai aiheuttaa ylimääräistä väsymystä. 

Laajentuneessa mielessä kaamokseksi sanotaan nykyisin usein pimeää syys- ja talvikautta sielläkin, missä aurinko tällöinkin on lyhyen aikaa vuorokaudesta horisontin yläpuolella.Kaamoksen vaikutuksen alaisena kaksi lappilaista kaveria aloitti kuvamaan freeride moottorikelkkailua sekä lumi- ja rullalautailua omaksi iloksi tuomaan piristystä talven vähävaloisiin päiviin. Syntyi Caamos, joka on kaamoksen vastakohta - eloisa ja valoisa brändi jossa elää lapin henki. ” 

HENKILÖKUVA / RIKUMATTI

"Hienolla idealla tai muodolla ei tee mitään, jos sitä ei voi toteuttaa. Etenen projekteissa usein reippaasti eteenpäin ja palaan tarvittaessa taaksepäin."

Nimi: Rikumatti Jurmu

Ikä: 28 vuotta

Minkä tyyppinen muotoilija olen? Olen ehkä keskimääräistä realistisempi muotoilija enkä pidä itseäni ”taiteilijana”. Minulle on aina ollut vaikeaa miettiä tai suunnitella jotain överiä ja toteuttamiskelvotonta. Teen mieluummin käsillä kuin tietokoneella, mutta pidän silti myös graafisesta suunnittelusta, kuvankäsittelystä ja videoeditoinnista.

Miten minusta tuli muotoilija? Lapsena vanhempani laittoivat minut kuvataidekerhoon. Se oli ihan kivaa vaikka usein olisin mieluummin pelannut futista. Hain Lapin Yliopistoon kokeilumielessä tietämättä muotoilusta mitään, koska halusin silloin arkkitehdiksi.

Arkkitehtikouluun pääsy jäi parista pisteestä kiinni, joten tarkoitus oli opiskella vuosi muotoilua ja pyrkiä uudestaan arkkitehdiksi.Ensimmäinen vuosi muotoilun parissa oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että arkkitehdin hommat ei enää kiinnostanut. Muotoilussa parasta on: vapaus ja onnistumisen tunne.

Erityistä tuotteessani: Miniramppeja on ollut monilla skeittiparkeilla ja takapihoilla jo pitkään, mutta suomessa ei ole myytävänä minejä yksityisille asiakkaille. Myös kuljetettavuus on erityinen asia, koska normaalisti DIY -rampit on valettu betonista tai rakennettu siten että siirtäminen on mahdotonta.

Tankkaus ennen dead linea: Kahvia ja munkkia tai muita herkkuja.

Miten työskentelen? Aloitan useimmiten työskentelyn jollain mukavalla hommalla. Teen itselleni pieniä tavoitteita jotka yritän saavuttaa ennen taukoa tai iltaa.

Erikoinen fakta: Olen hypännyt moottorikelkalla suomen ennätyksen (49m)
Instagram -tili: instagram.com/riksaga

Short in english: According to Rikumatti, the best thing about the design is the freedom and the sense of accomplishment. He sees himself rather as a more realistic type of designer, than an artist.

HENKILÖKUVA / MINNA

“Be the change that you wish to see in the world.” -Mahatma Gandhi

>

Nimi: Minna Silvennoinen 

Ikä: 27 vuotta

Muotoilussa parasta on: Muotoilu on ajattelutapa. On oikeastaan ihan sama suunnittelenko fyysistä tuotetta vai jotain aineetonta, lähestymistapa on aina sama: pää sopivasti ilmassa ja jalat sopivasti maassa. Näen, että muotoilun tehtävä on luoda esteettisempää, toimivampaa ja eettisempää maailmaa.

Esikuvani: Ihailen kaikkia niitä rohkeita ihmisiä, jotka ovat viitoittaneet oman tiensä. Ihmisiä, jotka ovat löytäneet paikkansa tässä maailmassa ja toteuttavat sitä ilolla ja nautinnolla.

Erityistä tuotteessani: Mumo on konsepti empaattisesta musiikkisoittimesta, joka tuottaa äänimaailmaa perustuen käyttäjän elekieleen. Mumoa suunnitellessa astuimme työskentelyparini Mari Aution kanssa elektronisen interaktion mielenkiintoiseen, mutta jokseenkin vieraaseen maailmaan. Tuotteessa halusimme kokeilla, millä uudella tavalla soitin voisi olla symbioosissa käyttäjän kanssa. Toiminnallisesti tuote on vielä kokeellinen prototyyppi.

Inspiraation lähteitä: Luonto. Kauniit, jylhät, vihreät ja vehreät maisemat. Kesän odotus. Illan hämy. Yötön yö. Sauna. Sumu. Raikas ilma.

Leffavinkki: Viimeisin mieleen jäänyt elokuva on Birdman. Mielenkiintoinen tarina kuvattuna pitkillä, intensiivisillä, liikkuvilla otoksilla. Vaatii paljon suunnittelua ja näkemystä luoda elokuva uudenlaisella tyylillä.

Inspiroivin biisi ennen deadlinea: Mikä vain missä on hyvä energia. Tai sitten hiljaisuus, jotta pystyn keskittymään täysillä itse asiaan.

Autiolle saarelle ottaisin mukaan: Varmaan jonkun työkalun. Rakentaisin sen avulla talon ja muun elämiseen tarvittavan ja jäisin sinne asumaan.

Erikoinen fakta: Olen toiseksi vanhin viidestä siskosta. Naisenergiaa!

Short in english: Minna is a designer, who thinks that the mission of the design is to create more aesthetic, functional and ethical world - head in the sky, but feet on the ground.

Ideasta protoksi

Vire -osaston tuotteet odottelevat jo pakattuina syksyn messuja, joten nyt on hyvä hetki miettiä mennyttä lukuvuotta ja suunnitteluprosessia. Kuten aiemmissa Vireen blogiteksteissä on noussut esiin, pääteemat niin osastolle kuin sen tuotteillekin ovat arktinen muotoilu ja Habitaren oma Breaking free -teema. Yhdessä nämä antoivat mielenkiintoisen pohjan tuotemuotoiluprosessille ja samalla tarjosivat rajattoman määrän mahdollisuuksia.

Kaikilla suunnittelijoista oli varmasti jo alusta lähtien mielessään tuotteita, joita haluaisivat tuoda messuille, tai arkielämän ongelmia, joihin pyrkivät löytämään ratkaisua. Alkuperäisten ideoiden syntymisen jälkeen herääkin aina kysymys siitä, kuinka näitä ideoita lähdetään kehittämään eteenpäin messuilla esiteltäviksi proto-tuotteiksi?

Tietenkin työllä, innolla, ja vielä työllä. Luonnospaperia kului paljon, asunnon nurkista löytyy yhä alustavien protojen, sekä materiaalikokeilujen tuloksia ja tietokoneella niin sähköposti, kuin kurssikansio pursuavat nyt valokuvia, inspiraationlähteitä, linkkejä, mallinnuksia ja ties mitä muuta vuoden aikana kertynyttä materiaalia.

Ennen kaikkea ryhmän ja opiskelukavereiden kanssa yhdessä käytyjen palautekeskustelujen avulla tuotteiden ominaisuudet, sekä visuaalinen ilme kehittyivät edelleen ja tuotteet alkoivat muodostaa yhä selvemmin yhtenäisen kokonaisuuden. Poiketen niistä kurssitöistä ja tehtävänannoista, joita suurin osa suunnittelijoista oli aiemmin tehnyt, esiin nousi kuitenkin uusi, huomattava haaste; tuotteiden valmistettavuus sekä mekaaninen / tekninen suunnittelu. Nämä seikat tulivat aivan uudella tavalla suunnitteluprosessin keskiöön, kun jokaisen tuotteen suunnittelija oli itse vastuussa tuotteensa proton valmistuksesta.

Hyvänä (ja kenties varoittavana) esimerkkinä voin käyttää omaa tuotettani; Circuit-hyllykön kohdalla valmistuksen ja mekaniikkasuunnittelun toteutus tuntui ajoittain ottavan ylivallan prosessissa ja Circuit muuttuikin moneen kertaan suunnitteluprosessin aikana, osin toimivuuden ehdoilla.

Tämän parempaa esimerkkiä ja käytännön oppituntia on vaikea saada siitä, kuinka tuotteiden matka ideasta tuotteeksi todella vaatii eri alojen osaajien ja toimijoiden yhteistyön. Ensisilmäykseltä yksinkertaisiltakin vaikuttavat tuotteet tarvitsevat usein yllättävän monen eri osaajan panoksen toteutuakseen. Circuitin osalta erittäin lämpimät kiitokset ansaitsevat Timo Pekkanen, Matti Piilola, Pasi Kelahaara sekä Ismo Lakela, joita ilman Circuitia ei olisi.

 ”Yksikään ihminen ei ole saari.” (John Donnen, 1572-1631) 

Lainaus voi olla hieman mahtipontinen, mutta silti varsin osuva. Tämä matka kohti Habitare-messuja on ollut oppimiskokemus. Suurimpana opetuksena siitä voisi nostaa esiin yhteistyön merkityksen. Kiitos siis teille, jotka olitte mukana tällä matkalla, ja kaikille Tervetuloa Vire –messuosastolle syksyllä!

HENKILÖKUVA / HANNA

"If you don't know it's impossible, it's easier to do." -Neil Gaiman

Nimi Hanna Kumpula

Ikä 35 vuotta

Esikuvani Kuka tahansa, joka tekee mitä tekee sydämestään eikä muiden tähden.

Miten minusta tuli muotoilija? Olen aina ollut. Suunnittelu ja asioiden parantelu on osa minua. Olen kiinnostunut monista eri aloista ja haluan yhdistää eri aloja työssäni. Minulla on myös diplomi-insinöörin tutkinto kognitiivisesta teknologiasta.

Muotoilussa parasta on... Rajattomuus.

Erikoinen fakta: Harrastan cyr wheelin (roue cyr) pyörittelyä. Salaa toivon karkaavani sirkuksen mukaan.

Aamu- vai iltaihminen? Molempia. Pidän hiljaisista hetkistä. Erityisesti kesäisin (täällä pohjoisessa) on mahtavaa, jos voi nukkua päivän ja valvoa yöttömän yön. Valo, äänet ja ilmapiiri ovat mahtavia yöaikaan. Oletko koskaan herännyt nähdäksesi auringon nousevan?

Inspiroivat paikat:  Vanhat rakennukset, kaupungit kivijalkaliikkeineen, sielukas arkkitehtuuri, vuoren seinämä, myrskyävä meri, ukkonen ja salamat. Mistä löytyy näitä. Minulla ei ole yhtä paikkaa, mutta elementit löytyvät monesta paikasta. Inspiroidun liikkeestä.

Kirjavinkki: Predictably irrational / Dan Ariely

Erityistä tuotteessani: Pointy on vastakohtia. Puuta ja metallia. Leikkisyyttä ja toimivuutta. Elävä ja staattinen. Se kannustaa kokeilemaan ja leikkimään.

Short in engligsh: Hanna is an engineer turned designer who is inspired by the movement and light, voices and the ambient of the mid night sun. Boundlessness of the design fascinates her & sometimes she dreams about running away with a circus.